Hetken ajattelin kaiken olevan normaalisti tai oikeastaan hetken kauemmin. Ajattelin, että kaikki olisi nyt loppu viimeisimmän tempauksesi jälkeen, kun sain taas paljon sanoja ja sanoiksi ne vain jäivät. Etenkin, kun tässä kuluneessa aikavälissä ei ole mitään tapahtunut. En taida sittenkään tietää mitä pohdit päässäsi tai ajatuksesi ovat kovin erimalliset kuin minulla. Se ei vain oikein helpota minua tässä kohtaa, että yrität saada taas pääni sekaisin juuri, kun tunnun pääsevän pikku hiljaa eroon sinusta.

Illassa ei ollut näkynyt mitään merkkejä tulevasta käytöksestäsi. Aiemmin laitoimme viestiä ja käskin sinun ilmoitella, jos olisit niin että pystyisin näkemään sinut ilman tuijottavia silmiä selässäni. En uskonut koskaan saavani viestiä, mutta hämmästykseni oli suuri, kun sain viestisi jossa ilmoitit puolikkaasi lähteneen. Lähdin itse tien päälle. Minulla ei ollut taka-ajatuksia lähtiessäni tapaamaan sinua. Halusin vain nähdä sinut pitkästä aikaa ja kysellä kuulumisiasi kasvokkain.

Saavuin paikalle ja hymyilit minulle tuttuun tapaan. Juttelimme hetken niitä näitä ja siirryimme muiden seuraan yleiseen keskusteluun. Jossain vaiheessa sanoit puolikkaasi tulevan takaisin ja totesin, että taitaa olla minun korkea aika lähteä. Ei sillä ettenkö olisi voinut jäädä ajattelin jotenkin vain tunnelman olevan liian epämukava. Hämmästykseni oli suuri sillä vastasit minulle, että jäisin vain ettei sillä ole oikeasti väliä hänelle. Niin minä taisin sitten jäädä siihen loppuillaksi.

Tunnelmassa ei ollut mitään poikkeavaa ilmassa. Olimme kuin ennen vanhaan. Myöhemmin illalla puolikkaasi lähti käymään muualla, jolloin asiat muuttuivat. Lähestyit minua nopeasti ennen kuin ehdin edes tajuta. Seuraava ajatus, jonka pystyin käsittelemään päässäni, oli huulesi, jotka olivat juuri koskeneet omiani. Sillä hetkellä ne olivat siirtyneet kaulaani. Hämmennyin pahemmin kerran. En saanut ajatustakaan päähäni mitä minun olisi pitänyt asiasta ajatella. En saanut edes muodostettua sanaa ”Miksi?” vain päässäni. Puolikkaasi palasi takaisin. Itse siirryin hetkeksi ulos toivoen saavani jotain selkoa päässäni pyörivästä sekasotkusta.

Enhän minä päästäni mitään tolkkua onnistunut saamaan irti arvaten…

Myöhemmin olitte lähdössä pois. Olimme tainneet vaihtaa sen jälkeen hieman erilaisia katseita keskenämme. Taisin nähdä pääsi sisään laulaessasi katsoen minua suoraan silmiin hymyillen ”ihmisen on ikävä toisen luo…”. Olet tainnut ikävöidä minua? Tunteesi eivät ole tainneet muuttua mihinkään?

Pyörin tuolissani ympyrää, seinä vaihtuu aina toiseen tuolin pyöriessä kierroksen ympäri. Ajatukset vain seikkailevat päässäni etsien oikeaa paikkaansa…