Viimeisin ajatukseni sinusta ennen kaikkea tätä: ”Pakko saada tunteet muuttumaan”. Miksikö? Paha olo, näin sinut yhdessä tyttöystäväsi kanssa, katsoin sitä vierestä ja ajatukset virtasivat, kuin tulva. Tunsin ahdistuksen nousevan, minun piti saada pysymään itseni kasassa vaikka pää huusi muuta. Lähdit paikalta, menetin itsehillintäni, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskea. Ahdistus, tuska,  henkinen pahoinvointi, välittäminen, tunteet… Päätin antaa olla, koska se henkinen kipu mitä sisälläni oli silloin oli uskomattoman vahvaa.
 

Päätin hetken antaa kaiken olla, aivan kaiken. Mietin, mietin, pyöritin asioita päässäni päivästä toiseen. Mitkä olisivat hyviä ratkaisuja, jotta itselläni olisi parempi olla, etten hajoaisi lopullisesti, että voisin olla onnellinen. Päätökseni koskien sinua, annan sinun olla pakko pystyä. Se onnistuikin niin kauan, kunnes olimme tekemisissä ja juttelimme.
 
Uusi vuosi, uusi alku. Hyvä yritys, turhaan yritin taas huijata itseäni.
 
Kysyit pystyisinkö hetkeksi aikaa lähtemään kuskaamaan sinua. Ajattelin asian olevan ok, koska reissussa ei kauaa menisi. Olin iloinen nähdessäni sinut pitkästä aikaa, välitän sinusta silti. Matka sujui sen ihmeenpiä kommelluksia, kunnes loppu yöstä jäimme kahdestaan ajelemaan. Sitä ennen olit ehtinyt käydä pehmeillä huulillasi minussa kiinni muutaman kerran.
 
Aloit kertoa, että olet miettinyt tätä tilannetta paljon. Sanoit miettineesi, jos katkaisit kokonaan välit. Sitä emme kumpikaan halua. Sanoit sanat, joilla sait iskun suoraan sydämeeni ”Rakastan sinua paljon”. Sanoit, että olen tuonut paljon ajatuksia päähäsi. Tuntuu, kuin välillämme olisi paksu tiiliseinä, josta näkee kuitenkin läpi. Minä toisella katselemassa sinua päivästä toiseen. Tunsin sinä hetkenä kyyneleiden nousevan silmiini, hoin itselleni ”Pidä itsesi kasassa.”. Sanoit myös, että tiedät tämän satuttavan minua, mutta pelkäät että jos olisit suhteessa kanssani, jos onnistuisit loukkaamaan minua pahemmin ja sitä et halua. Sinnittelet sitkeästi omassa tilanteessasi.
 
Miksi tunteiden täytyy olla niin vaikeaa? Rakastan sinua koko sielustani, vaikka kuinka yrittäisin kieltää asiaa olet minulle henkilö, joka saa minut tuntemaan jotain mitä en ole koskaan tuntenut. Olen tainnut rakastua mahdollisimman väärään henkilöön, rakastan sinua silti. Haluaisin omia sinut itselleni, olet ajatuksissani.
 
Jos olisin tiennyt seisovani tänä päivänä tässä tilanteessa estäisin itseäni kaikin mahdollisin keinoin ihastumasta sinuun. Olen hyvin ahdistunut tilanteesta, itken usein, murehdin ja toivon. Suudelmasi ovat hunajaa, hymysi aurinko ja olemuksesi iloa täynnä. Silmäsi loistavat, kuin tähdet. Saat perhoset lentämään vatsassani yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka olen yrittänyt taistella vastaan. En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä, tiedän vain rakastavani sinua liikaa. Tarkoitan sitä koko sydämestäni, josta sanani lähtevät.
 
Heitin sinut kotiin, juttelimme vielä hetken ja halasimme pitkään. Lähdit kävelemään hiljaa kohti kotiasi katsoin hetken perään ennen kuin lähdin. Siinä kohtaa murruin täysin, sydämeni huusi ikävästä, kyyneleet kosteuttivat silmäni ja ajatukseni olivat sinussa. Tiedätkö miten paljon se sattuu? Toisinaan olisin valmis ottamaan veitsen käteeni ja lopettamaan tämän kaiken, tunnun välillä tulevani hulluksi. Miten yksi ihminen voi merkitä näin paljon? Miksei se lopu? Olen edelleen niin paha ihminen välittäessäni sinusta, haluten jotain mitä en omista.
 
Tänään näin sinut, perhoset lentelivät vatsassani ja sulatat minut katseellasi. Saat minut hymyilemään olemuksellasi, se täyttää minut. Huulesi ovat aina yhtä pehmeät ja lämpimät. Olisin halunnut upota hetkeksi syliisi, mutta se ei ollut siinä tilanteessa mahdollista. Kerroin sinulle miettineesi meitä tai voiko minua ja sinua edes kutsua termillä ”me”? Ainoa ajatus mikä mielessäni on tästä tilanteesta, joka tekee minulle edes jotain pientä tolkkua tähän hetkeen. Annetaan asioiden olla, niin kuin ne nyt ovat ei meidän tarvitse nyt ratkaisua keksiä niin tolkuttomalta tuntuvalta tilanteeseen. Jos meidän on tarkoitus olla yhdessä, palaset tulevat loksahtamaan paikoilleen ennemmin tai myöhemmin. Nyt emme voi muuta, kuin vaihtaa hymyjä ja katseita, jotka merkitsevät jotain, hakata läpinäkyvää tiiliseinää saadaksemme toisemme vaikkei se nyt anna periksi. Ehkä se jonain päivänä antaa periksi.
 
Aion uskoa kohtaloon. Tapahtumat, joita elämässäni on tapahtunut, ihmiset jotka niihin liittyvät, kaikella on tarkoituksensa. Vaikka ne sattuisivat kuinka, vaikka ne koettelisivat miten, aion selvitä. Se tekee minut vahvemmaksi, se tekee minut siksi, kuka minun on tarkoitus olla. Tämä hetki on haaste elämässäni, joka minulle on annettu.
 
Olen välillä miettinyt miten minun kaltaiseni ihminen on joutunut näihin tilanteisiin, ehkä joku yrittää tehdä minut vahvemmaksi tulevaisuutta varten. Muuta en ole keksinyt.
 
Vaikka meistä ei koskaan tulisi mitään, tulet aina olemaan sydämessäni aivan omassa kategoriassa.
 
Rakastan sinua.