Olet rakas ystäväni.

Olen helpottunut, olen ihmeissäni, olen päässyt eteenpäin ja rakastan sinua silti. Rakkaus vain muuttaa muotoaan. Siitä keskusteltiin paljon, tehtiin vähän. Oli suudelmia, tunteiden vannomista, huumaa. Nyt se kaikki on ohi. Sydämeni suostui vihdoin ymmärtämään ettei tämä ole järkevää, satutan vain itseäni vaikka mitä olisin väittänyt. Se kaikki kävi loppujen lopuksi niin helposti ja samalla niin dramaattisesti.

Mitään en kadu, eihän asiat sillä edistyisi mihinkään. Olen oppinut ja oppinut enemmän. Olen vahvempi, avoimempi, tunteellisempi ja sosiaalisempi kuin koskaan elämäni aikana. Olen sinulle kiitollinen siitä, vaikken sitä koskaan tule sanomaan. Opetit minulle, ettei läheisyyttä tarvitse pelätä. Inhosin ennen sinua läheisyyttä, halaaminen tuntui oudolta. Nyt rakastan ihmisten halaamista ja sitä että pystyn näyttämään heille mitä ajattelen. Opin myös hyväksymään itseäni enemmän. Ei minun tarvitse olla täydellinen, riittää että olen minä. Minun ei tarvitse olla kukaan muu saadakseni hyväksyntää. Kelpaan tällaisena. Olen minä.

Miten asiat sitten menivät näin?

Lähtemisestäsi oli ollut jo kauan puhetta ja päätit eräänä perjantaina laittaa asioihin vauhtia ystäväsi provosoimisen seurauksena. Kerroit tyttöystävällesi meistä. Sanoit, että haluat lähteä. Kuuntelin oman osani showsta, olin henkisesti valmistautunut siihen jo kauan sitten. Se ei oikeastaan edes hetkauttanut minua. En oikeastaan tiedä edes miksi, vaikka olen asiaa miettinyt jälkikäteen. Tyttöystäväsi lähti.

Vannoit tämän jälkeen jakavan elämäsi kanssani, puhuit rakkaudesta ja annoit suudelmia. Lähdit autosta kotiisi ja sanoit pakkaavasi ja soittavasi. Sitä soittoa ei koskaan tullut, en oikeastaan jaksanut edes yllättyä. Siellä sinä olet tälläkin hetkellä, sanoit kyllä ettet aio lopettaa pettämistä. Miksi ihminen on suhteessa, jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla? Miksi pitää yrittää väkisin ja satuttaa muita ympärillä? Kysyin sinulta mitä tapahtui, vastasit ettei tyttö anna sinun lähteä. Sitä vastausta en hyväksynyt. Olen sitä mieltä, jos ihminen todella haluaa jotain se näkee vaivaa sen eteen. Kuka täällä on omistamaan toista?

Tällä hetkellä olemme ystäviä. Et välttele minua ja olet aivan kuten silloinkin, kun tapasimme ensimmäisiä kertoja. Olen iloinen tästä. Juttelet kanssani kaikesta ja kohtelet minua tasavertaisesti. Kysyin sinulta tapahtumien jälkeen kadutko jotain. Vastasit tähän ettet kadu muuta, kuin minulle annettuja sanoja sydämestäsi, joita et pysty toteuttamaan.

Haluaisin nähdä tulevaisuuteen miten asiat ovat siellä. Se on vain pyyntö, minkä vain aika voi toteuttaa.

En osaa olla katkera, en vihainen tai surullinen. Pettynyt on ehkä enemmänkin oikea sana. Jokainen rakkaus on erilainen, jokaisella on oma tarinansa, aikansa ja paikkansa. Toisilla rakkauksilla on hyvä loppu ja toisilla huono loppu. Minun tarinani sattui nyt päättymään siihen huonompaan loppuun. Uusia tulee.

Ensirakkauteni; suloista, viatonta, tunteiden ylikäyttöä, monia sanoja…

Taskuni ei ole vielä tyhjä, sieltä löytyy vielä pari tarinaa kirjoitettavaksi.