Milloin tiedät välittäväsi toisesta paljon?

Sain vastauksen tähän kysymykseen, kun minulle erittäin tärkeä ihminen lähtee hetkeksi pois. Hän tulee kyllä takaisin tietyn ajan kuluessa, mutta se tuntuu jo valmiiksi ikuisuudelta. Taustalla on myös pelko, että mitä jos ei hän tulekaan koskaan takaisin? Tiedän kyllä, että hän tulee varmasti takaisin, mutta en voi pelolleni mitään. En ole ikinä itkenyt toisen takia tämäntyyppisen asian vuoksi, olen kai muuttunut. Ehkä hän merkitsee minulle enemmän, kuin osasin aavistaakaan. Tiesin hänen olevan minulle tärkeä, mutta en tainnut tietää kuinka tärkeä. Ajatus ”En näe sinua pitkään aikaan.” herätti minut, tunne siitä että toinen on kaukana poissa riipii sisältä.

En ole tuntenut tätä henkilöä, kuin muutaman vuoden ja olemme lähentyneet vasta tässä viimeisen vuoden aikana minulle ja hänelle tapahtuneiden asioiden johdosta. Silloin, kun olin itse pohjalla hän jaksoi jutella kanssani, kuunnella minua ja antaa tukensa. Hänestä muodostui minulle jotain korvaamatonta. Voisin kai sanoa, että hän on minulle yksi tukipilareista. Olemme ihmisinä aika vastakohtia, meissä ei ole paljoa samaakaan. Tulemme silti toimeen ja viihdymme toistemme seurassa. En aina keksi hänelle niin paljoa sanottavaa edes, mutta tunne siitä että hän on vieressäni saa minut jo hymyilemään ja tuntemaan oloni kotoisaksi, jos näin voi sanoa.

Jos olisin se minä, joka olin ennen persoonani muuttumista, niin en usko että se olisi kyyneliään vuodattanut. Pidin silloin tunteeni niin piilossa, kuin suinkin vain pystyin enkä sanonut halaistua sanaa. Tällä hetkellä tekisi mieli sanoa ystävälleni sanat ”Älä mene, tarvitsen sinua.”, mutta se tuottaisi hänelle lisää ongelmia. Ajattelin vain olla hiljaa ja tapella ikäväni kanssa. Olen miettinyt paljon, mitä pitäisi tai ei pitäisi sanoa hänelle. Aion kyllä kertoa rehellisesti hänelle, että tulen ikävöimään häntä ja toivon että itsekurini pitää etten puhkeaisi täysin itkemään. Kyyneliään on vain niin hankala hallita, ne vain ilmaantuvat silmiin, kun tuntuu tarpeeksi pahalta tai ahdistavalta.

Ikävä.

Se on sanana voimakas ja herättää tunteita. Se luo sisälle tyhjän tunteen ja huutavan mörököllin, joka valittaa kipuaan sydämessä. Se tuo kyyneleet silmään ja laittaa leuan väpättämään itsesi taistellessa kyyneleitä vastaan. Se kertoo sinulle välittämisestä ja rakkaudesta, jota sisälläsi on.

Minun tärkeä ystäväni lähtee hyvin pian pois, minulla on vielä hetki aikaa sanoa hänelle näkemiin. Täytyy löytää vielä sanat, joilla sen hänelle kerron ilman että siitä saa väärää käsitystä. Vielä ehdin halata häntä muutaman kerran ja toivoa hänelle jaksamista ajanjaksolle, jonka hän on poissa.

Olen oppinut yhden läksyn alamäkeni aikana, jos joku jaksaa kuunnella pahaa oloasi ja valitustasi kauan ja olla aina ymmärtäväinen niin mitä tiedät silloin? Se henkilö on ystäväsi, se henkilö pysyy mukana myötä- ja vastamäessä, se henkilö näkee pahanolosi ja haluaa auttaa. Pidä sellaisesta ihmisestä kiinni.