Hän ei ole se perinteisin mies. Hän ei silti ole paha mies. Hän on mukava, kuuntelee ja auttaa. Hän on ihminen, johon huomaan luottavani pikku hiljaa enemmän ja enemmän. En ole tuntenut häntä kauaa, aikaa ei voi mitata vuosissa. Piakoin taitaa tulla kasaan se ensimmäinen vuosi.

Ensimmäisiä kertoja nähdessäni hän ei vaikuttunut kovinkaan erilaiselta. Hän oli hiljainen ja kommentoi muutaman sanan johonkin väliin ja saattoi heittää sarkastisia kommentteja. Ollessaan juovuksissa hän tuntui muuttuvan rääväsuuksi ja sanoi juuri mitä ajatteli.  Hiljaisuudesta ei ollut enää tietoakaan, hän oli kuin eri persoona. Ajattelin tässä vaiheessa, että hän on hieman ärsyttävä.

Aikaa kului ja näin häntä aina silloin tällöin. En kovinkaan usein, emme puhuneet mitään. Olemme molemmat hiljaisempia tapauksia selvin päin, jollemme tunne toista kunnolla. Aikaa kului itse asiassa näin aika paljonkin. Jossain vaiheessa hän eksyi kyytiini enemmän toimiessani kuskina. Rupesimme ensin juttelemaan vähän ihan muutamia kommentteja toisillemme. Näin jälkikäteen ajatellen tutustuimme todella hitaasti toisiimme ja sama taitaa jatkua edelleen. Pikku hiljaa enemmän ja enemmän.

Jossain vaiheessa, kun olimme vaihdelleet aina silloin tällöin niitä muutamia lauseita huomasin, että aloit juovuspäissäni enemmänkin jutella minulle. Sitä voisi kai jo kutsua edistykseksi. Pikku hiljaa sanat vaihtuivat lauseisiin ja lauseet kokonaisiin keskusteluihin. En oikein tiedä missä kohtaa olemme kunnolla lähentyneet. Nykyisin hän halailee minua ja näyttää aina iloiselta nähdessään minut. Hän saattaa nojata minuun, jos olen hänen vieressään tai pörröttää päätä tai silittää leuan alta. Välillä huomaan hänen katseen viipyvän silmissäni kauemmin. Aloin jossain vaiheessa miettiä mitä hän miettii minusta, koska on kuitenkin aika tuuliviiri elämässään.

Jossain vaiheessa hän alkoi sanomaan, että voisimme katsoa elokuvia yhdessä että olen milloin vain tervetullut. Taisi siinä käydä niin, että löysin aina itseni katsomasta elokuvaa hänen kanssaan joskus öisin. Jotain pientä hän välillä yritti, mutta torjuin aina yritykset ajatellessani sen olevan vain juovuspäisen ihmisen säätöä. Kieltämättä mietin aina välillä hänen käytöstään enemmänkin.

Ollessamme kerran taas kaksistaan kysyin häneltä ihastuksiin liittyen mielenkiinnosta. En tainnut saada häneltä kunnon vastausta, sillä hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi ihastuneensa minuun. Siinä kohtaa itseltäni taisi kadota sanat hetkeksi. Menin hieman hämilleni. En osannut taaskaan, kuin oikein torjua hänet ollessani ymmälläni. Huomasin tämän jälkeen, että hän oli aavistuksen lähempänä itseäni. Asiat jatkuivat tämän jälkeen taas normaalissa päiväjärjestyksessä hetken aikaa. Asiat todella taitavat edetä hänen kanssaan todella hitaasti, sillä tuntuu kauhean vaikealta sanoa milloin on tapahtunut mitäkin.

Viimeisimmän kerran jälkeen hämmennykseni ei ole laskenut. En oikein tiedä miten pitäisi reagoida kanssasi, kun näen sinut seuraavan kerran.  Ilta oli ollut aivan tavallinen siihen mennessä ja menimme taas kerran katsomaan leffaa kaksistaan. Hän pyysi minua viereensä ja sen enempää ajattelematta asiaa menin viereen makuulle. Saman tien hän kaappasi minut kainaloonsa ja antoi peittoa päälle. Pian huomasin asioiden etenevän omalla painollaan tajuten hänen huuliensa olevan huulillani. Käsi alkoi hamuta paitani alle. En saanut aikaiseksi, kuin änkytettyä ettei idea ole kovin hyvä. Sain vastaukseksi sanat ”mitä sitten” ja ”haluan sinut”. Suutelit hellästi kaulaani, korviani ja annoit kätesi kulkea. Tiedostin, ettei idea ollut kovin hyvä ja silti samaan aikaan halusin sitä. Olimme päässeet jo aika pitkälle asioissa.

Asiat keskeytyivät erään ystävän tullessa sisään. Ystävä ei kuitenkaan nähnyt mitään ylimääräistä. Ajattelin sen ratkaisseen kaiken. Hyvä yritys, ystävän kääntäessä hiukankaan selkäänsä hyökkäsit kimppuuni. Ystävä meni viimein nukkumaan eri osaan. Hän kaappasi minut saman tien kainaloonsa, mutta en antanut asioiden edetä loppuun asti. Tiesin haluavani lisää miettimisaikaa miettiäkseni kaikkea.  Tämän jälkeen olimme vielä hetken lämpimän peiton alla, kunnes tiesin olevan kellon sen verran paljon, että oli pakko jatkaa matkaa. Hän tuli mukaani ja heitin melkein kotiin asti. Lunta oli satanut niin paljon etten päässyt perille asti. Hän vaati vielä pusua ennen kuin lähti ja sai mitä halusi ja pyysi ilmoittamaan, jos ajaisin ojaan.

Tätä ennen hän oli pyytänyt, josko lähtisin vielä mukaan lomamatkalleen. Mieleni olisi kyllä tehnyt, mutta tiesin että kaiken muun peittäminen olisi vaatinut hieman vaivaa niin päätin antaa olla. Näiden tapahtumien jälkeen en ole häntä nähnyt ja menee vielä hetki, että tulee takaisin lomaltaan. Huomaan vatsassani olevan perhosia, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä näiden tapahtumien johdosta?

Seuraavaa näkemistä odotellessa…