Koen olevani itsekin tällä hetkellä jollain tasolla kiireinen ihminen, mutta väitän myös että jos jotain todella haluaa siihen saa aikaa priorisoitua. On ihmisiä, jotka puhuvat olevansa niin kiireisiä etteivät ehdi sinua nähdä, mutta kummasti niillä tuntuu silti olevan aikaa kavereiden näkemiseen. Tai sanovat etteivät tiedä vielä mitä illalla tekevät, mutta eivät voi varata sitä aikaa sinulle nähdäkseen. Yhteyttä he ottavat silloin, kun haluavat hyötyä sinusta jollain tavalla. Kuulostaako tutulta? He voivat silti olla kamalan mukavia, mutta aikaa ei riitä vain millään sinulle hyvä jos kerran kuussa.

Tapasin tällaisen henkilön loppusyksystä. En tiennyt hänen olevan vielä kiireinen ihminen. Löysin hänet juhlien kautta tai pitäisikö sanoa, että hän löysi minut. Olin itse aika hiljaa selvin päin juhlijoiden joukossa. Hän itse on yrittäjä, erittäin sosiaalinen ja charmikas kaveri. Ei mikään kovin komea, mutta erittäin mukava. Lähdimme samoille jatkoille ja päädyin hänen luokseen nukkumaan. Hän taisi olla silloin päätä pahkaa ihastunut minuun, mutta itse en ollut oikein varma. Olin silloin vielä tunnemyrskyni keskellä ja pääkoppani oli aika sekaisin kaikesta. Ihastuin häneen kyllä ajan kanssa, mutta hänen ihastuksensa näyttää kadonneen tai hänellä on vain astetta pahempi sitoutumiskammo. Hänen edellinen suhteensa oli kaatunut ajanpuutteeseen.

Juhlien jälkeen hän otti itse yhteyttä ja ehdotti tapaamista joihin suostuin ilomielin. Tapaamisia oli kerran pari viikossa. Aina hän jaksoi hymyillä, jutteli innoissaan, kaipasi hellyyttä ja puhui seuraavasta kerrasta. Tällä hetkellä hän on edelleen sellainen nähdessämme. Siinä on vain erona, että näemmä ehkä kerran kuussa. Olen iloinen aina nähdessäni hänet ja yhtä pettynyt lähtiessäni kotiin. Saan lupauksia soitoista ja viesteistä ja mitään ei kuitenkaan kuulu. Mainitessani asiasta saan kuulla kiireestä, vaikka hyvin tiedän hänen näkevän kavereitaan ja sanovan ettei välttämättä ole vielä mitään tekemistä x-ajankohtana, mutta sen tiedän ettei sitä aikaa silti minulle riitä.

Olen tehnyt paljon muutoksia elämääni viime aikoina. Ajattelin myös, että hänen kohdallaan täytyy pystyä tekemään muutos tai pysyn hänen leikkikalunaan vielä pitkään. Viimeksi, kun näimme päätin olla pitämättä häneen mitään yhteyttä ellei hän itse ota. En aio itse sanoa halaistua sanaakaan ensimmäisenä ja jos hän ottaa yhteyttä vain hyötyäkseen jotain aion sanoa rehellisesti mitä ajattelen ja sen miltä minusta tuntuu jokainen kerta. Se ei ole oikein minua kohtaan, sellainen ei ole oikein ketään kohtaan.

Vielä lupaukseni itseäni kohtaan pitää ja olen ollut ottamatta yhteyttä. Tietty hän pyörii ajatuksissani silloin tällöin sitä en voi kieltää, mutta niin pyörii moni muukin, joten tämä lienee ihan normaalia.

Olen vahvempi, kuin koskaan. Viisaammasta en vielä tiedä.