Ajattelin etten näkisi sinua enää uudestaan viimeisimmän näkemisen jälkeen. En saanut kuitenkaan rauhaa ajatukselta, että en ollut saanut sanotuksi sinulle sanoja, jotka halusin saada suustani ulos. Olin kyllä yrittänyt saada suutani auki, mutta sanat jäivät kurkkuun. Huomasin miten vaikeaa on sanoa sanoja, joita todella tarkoittaa koko sydämestään. Harvemmin sanon kellekään mitä todella ajattelen sydämeni pohjasta jostakin ihmisestä tai asiasta niin en ole koskaan tainnut huomata miten vaikeaa se todella on. Voin heittää suustani vaikka mitä sanoja ilman merkitystä takana, mutta kun lisään niihin merkityksen niistä tulee paljon vaikeampia sanottavia.

Katsoin itseäni peilistä moneen otteeseen ja sanoin peiliin sanat, jotka halusin sanoa sinulle. Jotenkin jo omalle peilikuvalle niiden sanominen oli vaikeaa, kun huomasin kyynelien kipuavan silmiin. Mietin josko voisin kirjoittaa sen sijaan sinulle mitä haluan sanoa. Olen aina ollut parempi kirjoittamaan, kuin puhumaan. Huomasin sinun olevan verkossa aktiivisena ja aloitin keskustelun kertomalla, että olen yrittänyt sanoa hänelle jotain, mutta en saa sanoja suusta ulos. Tässä vaiheessa itseni piti tehdä lähtöä toisen ystäväni luo, sillä olin luvannut tavata hänet syömisen merkeissä. Päästessäni pelipaikalle mietin hetken miten jatkan. Kysyin häneltä voinko olla ihan rehellinen ja hän vastasi, että voin. Taisin olla sen jälkeen aika koominen näky muiden ihmisten silmissä. Kyyneleet valuvat poskia pitkin kirjoittaessani viestiä yrittäen syödä samalla. Paikan päällä ollut ystäväni silitti päätäni samalla. Tunsin itseni hölmöksi.

Jouduin kauan miettimään mitä kirjoittaisin, sillä en halunnut saavan väärää käsitystä viestistä. Jonkun ajan päästä sain viimein viestini kirjoitettua ja katsoin sitä vielä hetken ennen kuin lähetin sen. Sisällössä kerroin, että tulen kaipaamaan häntä ja myönsin rehellisesti etten ole ikinä itkenyt kenenkään lähdön vuoksi ennen. Kerroin, että koen kuin jotain tärkeää lähtisi pois. Pala minusta pois. Siinä kohtaa en tiennyt mitä saisin vastaukseksi ja itselläni oli aika sekava olo. Vastauksen tullessa minua hymyilytti. Hän lohdutti ettei ole kauaa poissa ja ettei itkeminen väärin ole. Hän ei ole koskaan ollut paras henkilö kirjoittamaan, mutta rivien välistä pystyy ymmärtämään paljon muutakin, jos häntä yhtään tuntee. Huomasin jossain vaiheessa oloni helpottuneen saatuani sanottua kaiken mitä sisälläni oli hänelle.

Seuraavana päivänä näin hänet mennessäni hakemaan jotain mitä tarvitsin. Mietin hetken mitä hän mahtoi miettiä eilisestä purkauksestani, mutta moikkasi minulle yhtä iloisesti kuin aina. Olin iloinen. Jämähdin hänen ja muiden seuraan loppupäiväksi. Jossain vaiheessa muut olivat lähteneet ja olimme jääneet kaksin. Juttelimme niitä näitä ja katselimme tietokoneelta jotain hauskoja videon pätkiä. Hän rupesi myös tekemään lähtöä kotiin. Menin hiukan hämilleni sanoessanaan minulle ”Nähdään huomenna.”, vaikka asiasta ei ollut mitään puhetta. En osannut oikein muuta, kuin vastata myöntävästi.

Seuraavan aamun tullessa heräsin auringon noustua jo. Huomasin kännykässäni viestin, joka oli häneltä. Viestin sisältö kertoi hänen olevan paikalla. Se ei ollut oikein koskaan ollut hänen tapaistaan ilmoittaa paikalla olostaan. Pesin kasvot, laitoin vaatteet ja söin hiukan aamupalaa ennen kuin lähdin liikenteeseen. Saapuessani paikalle oli paikalla hiljaista. Osasin kyllä laskea ihmisten olevan lähellä, joten tein oloni kotoisaksi ja istuin koneelle. Ei mennyt kauaakaan, kun tuttu henkilö astui ovesta sisään. Juttelimme hetken niitä näitä ja rupesimme katsomaan elokuvaa. Mietin jo siinä, että käyttäydyit hieman normaalista eri tavalla. Yleensä, kun leffaa ruvettiin katsomaan menit joko toiselle sohvalle missä minä istuin tai hääsit siitä porukkaa pois, että sait jalkasi pitkäksi. Nyt et kuitenkaan tehnyt niin jäit kiltisti istumaan taakseni.

Leffa alkoi pyöriä ja jähmetyimme sitä katsomaan. Muutaman hetken kuluttua huomaan hänen kätensä olkapäälläni ja ihmettelen hetken itsekseni. Oli hän ennenkin pitänyt kättänsä olkapäälläni, mutta ei koskaan selvin päin. Jossain vaiheessa nojasin itse reippaasti taaksepäin, sillä selkäni alkoi puutua pahemman kerran istumisesta ilman tukea. Nojasin huoletta häntä vasten ottaen paremman asennon. Hän otti minusta kädellään paremman otteen ja otti kunnolla kainaloon. Katsoimme yhteensä pari leffaa. Molemmat niistä olin hänen kainalossaan. Sanaakaan emme sanoneet, kuin leffaa naureskellen ja kommentoiden. Välillämme tuntui vahvempi side kuin koskaan ja siinä oli hyvä olla. Tuntui, kuin muu maailma olisi kadonnut hetkeksi.

Leffojen päätyttyä olin hieman haikea, sillä tiesin sen olevan viimeinen päivä ennen lähtöä pidemmäksi aikaa. Astuimme molemmat ulos ja hän kysyi minulta, josko voisin heittää hänet huomenna osan matkaa. Lupauduin ilomielin.

Se jäi viimeiseksi kerraksi, kun näimme. Seuraavana päivänä laitoit viestin, että et tarvitse kuskia, sillä eräs toinen vie sinut. Tiesin, ettet voinut alkaa hänen kanssaan alkaa väittelemään aiheesta kuka sinut veisi. Jos olisin osannut hiukkaakaan edes arvata tuota, olisin sulkenut sinut halaukseeni vielä kerran.

Nyt edessäni on pitkä odotus, koska näen seuraavan kerran minulle niin tutun ja tärkeän hahmon.