Rajaa ei ole vielä ylitetty vai onko? Missä menee se veteen piirretty ohuen ohut viiva, joka erottaa oikean ja väärän? Olen miettinyt asiaa paljon ollessani kanssasi viime aikoina normaalia enemmän. Tunnut tulevan kerta kerralta lähemmäs itseäni varastaen huuleni kerta toisensa jälkeen. Minulla alkaa olla vaikeuksia säilyttää itsehillintääni suhteesi. En oikein tiedä miksi tätä voi sanoa, tunnen kehossani mitä oudoimpia väristyksiä tuntiessani huuleni ja aistini tuntuvat heräävän. Perhosia en silti tunne pahemmin. Sinussa on aivan uskomaton charmi ja samaan aikaan olet edelleen se oma sarkastinen itsesi.

Kysyit minulta viimeksi olenko ihastunut sinuun. En vastannut, en kokenut sen olevan tarpeellista tietoa tässä tilanteessa, jossa olemme. Vaikka sattuisin haluamaan sinut itselleni niin se ei ole mahdollista, jolloin tieto siitä pidänkö sinusta normaalia enemmän on arvoton. Eikö sitä pysty aistimaan jo hetkistämme? Niissä on salattua intohimoa ja katseita, jotka merkitsevät. En silti ole suostunut antautumaan täysin. En tiedä olisiko se oikein. Sanat ovat sanoja, se mitä välillämme on jotain mystisen koukuttavaa.

Eksyin jälleen kerran seuraasi pyytämänäsi. Olen miettinyt itseksesi, että uskallatko lähestyä minua nyt sen takia, kun eräs toinen on poissa. Poissa tieltäsi. Kaappasit minut halaukseesi, johon olen jo tottunut sen turvallisuudessa. Siinä on hyvä olla, vaikka siinä joku samalla jännittää. Ehkä se on epämääräinen toiminta välillämme. Yritit saada suudelmaa, olen aivan liian ujo antaakseni sen ihmisten keskellä. Söimme vielä samassa paikassa ennen lähtöä pidit minusta kiinni koko sen ajan, kun söin. Päädyimme tuttuun paikkaan kaksistaan.

Ei kauaakaan mennyt, kun huomasin oman rauhani menneen. Kiedoit kätesi ympärilleni hamuten suutani antaen käsiesi vaeltaa. Sinun tuntuu olevan kerta kerralta vaikeampaa pidätellä itseäsi seurassani. Minun itsehillintäni tuntuu taas katoavan kerta kerralta enemmän. Pidän tavastasi, josta näkee selkeästi mitä haluat ja miten haluat. Nukahdin kainaloosi siltä illalta ja yrittäessäni tehdä muutaman kerran lähtöä sidoit minut vain tiukemmin ympärillesi. Aamulla heräsin hetken ihmetellen ympäristöäni, kunnes muistin illan tapahtumat. Sinä vaikutit iloiselta ollessani seurassasi vielä aamullakin.

Viikon päästä ilmaannut eteeni, kun kutsuttuna. Olimme muiden keskellä, joiden joukossa oli myös ensirakkauteni. Suljit minut tuttuun halaukseen nähdessäsi minut. Emme jutelleet paljoa väenjoukon ollessa paikalla. Jossain vaiheessa olit vaihtanut paikkaa ja lähdin etsimään sinua sillä huolestuin, koska aikaa oli kulunut paljon. Sain samalla myös pienen hengähdystauon itselleni äskeisen hetken tapahtumista. Pääni ei tuntunut taaskaan oikein ymmärtävän mitään. Mietin vain mielessäni ”Miksi?”. Luulin kaiken olevan jo normaalisti.

Sinä tulit ulos ystäviesi kanssa ja menimme sisälle. Jäimme vielä kinastelemaan näkösuojan taakse jostain täysin epämääräisestä. Taisit huomata sen ja hiljensit minut suudelmallasi hetkeksi. Itse jähmetyin enemmän ajatuksen ollessa jo valmiiksi jumissa. Palasimme ihmisten pariin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Omat ajatukseni seikkailivat koko illan pitkin seiniä ja kattoja.

Lähdimme vielä illemmalla yhdessä seurueesi kanssa paikalliseen. Sieltä lähtiessämme taisimme molemmat tietää minne menisimme. Löysin itseni taas vierestäsi. Ehdin jo hetken ajatella, että meinaisit käyttäytyä normaalisti. Olin harvinaisen väärässä.

Juttelimme asioista hetken ja ne asiat tuntuivat taas lähtevän etenemään omalla painollaan. Tunsin taas tunteen miten minun pitää painaa jarrua, vaikka toinen jalka painaa kaasua samalla. Sinä näytit pettyneeltä ja sanoit, että seurassani on hiukan hankalaa olla sillä kiihotan sinua hiukan liikaa. Et tainnut uskaltaa jäädä loppuyöksi viereeni, ilmaisit halusi päästä muualle. Ajattelin sinun olevan aavistuksen vihainen minulle estoistani. Se ei tainnut pitää paikkaansa. Otit minut vielä syleilyyn ja kehuit paitaani. Se yö päätyi sille tielleen heittäessäni sinut muualle.

Uskon tämän seikkailun vielä jatkuvan...